Oppimistehtävä 2

Tietosuojakysymykset

Tehtävässä tuli etsiä paikkoja, joissa käydään keskusteluja tietosuojakysymyksistä. Keskusteluja oli vaikea löytää, artikkeleita sitäkin enemmän.

Löysin mielenkiintoisen, joskin jo pari vuotta vanhan, artikkelin omaan alaani liittyen (http://www.laakarilehti.fi/index.html?opcode=show/news_id=13821/type=1). Artikkelissa käsitellään työkännykkää ja tietosuojaa, ko. uutisessa lääkäri oli puhunut potilastiedoista junassa. Tämä oli minusta hyvä muistutus siitä, missä työasioista voi puhua ja missä ei.

Jukka Lång pohtii artikkelissaan Hyvä tietosuoja on hyvää bisnestä (http://www.talouselama.fi/kumppaniblogit/dittmar/hyva+tietosuoja+on+hyvaa+bisnesta/a2305893) mitä teknologian edistyminen tarkoittaa tietosuojan näkökulmasta, ja kuinka tietosuojaa ei tulisi kehityksessä unohtaa. Tämä artikkeli oli minusta hyvä herätys siihen, että vaikka teknologia helpottaa elämää, niin sen käyttöön liittyy myös riskejä ja ne olisi hankinta/käyttöönottovaiheessa hyvä tiedostaa. Olen myös Långin kanssa samaa mieltä siitä, että yrityksissä ei ole ymmärretty, että ihmisellä on oikeus tietää, mitä tietoja hänestä kerätään. Itse en ainakaan muista saaneeni koskaan tällaista tietoa.

Luin myös Ståhlen artikkelin Joka klikkaus jättää jäljen (https://www.tietosuoja-lehti.fi/index.php?mid=2&pid=32&aid=3465#.VYFW3f777IV), jossa valotettiin sitä, mihin esimerkiksi evästeitä käytetään ja miten mainonnan kohdentaminen toimii. Itseäni on joskus ahdistanut, kun Facebookiin tulee mainos esimerkiksi jostain vaatteesta, jota olen edellisenä päivänä käynyt verkkokaupassa katsomassa. Olen miettinyt, että mitäköhän tietoja minusta on nyt mennyt eteenpäin. Onkin hyvä ymmärtää, että niin mainonta toimii eikä se tarkoita sitä, että minusta pystytään keräämään kaikki mahdollinen tieto.

Tehtävässä tuli myös pohtia, millaisia seikkoja sosiaalisia verkkotyökaluja työyhteisössä käyttävän henkilön tulisi ottaa huomioon tietosuojan näkökulmasta. Työyhteisössä somea käyttävän tulisi erottaa työ- ja yksityisminä. Esimerkiksi Facebookissa näkee ihmisten työminän profiileja, mikä on yksi esimerkki työ- ja yksityiselämän erottamisesta. Työyhteisössä tulisi olla myös ohjeistus somen käytölle: mitä siellä siellä on tarkoitus julkaista ja mitä ei. Sosiaali- ja terveysalalla tulisi ainakin olla itsestään selvää, että asiakkaiden asiat pysyvät somen ulkopuolella. Toisista ei tulisi myöskään julkaista tietoja, kuvia tms. ilman asianomaisten lupaa.

Oppimistehtävään kuului myös miettiä avoimuuden ja läpinäkyvyyden etuja. Etuina voisi ajatella yrityksen luotettavuuden paranemista: kun kaikki tieto on saatavilla ja nähtävillä, on kuluttajan helpompi luottaa yritykseen/yrittäjään. Tätä voisi hyödyntää myös mainonnassa. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden etuna työyhteisössä voisi myös nähdä sen, että kaikki tieto on kaikkien työntekijöiden saavutettavissa. Näin voitaisiin välttää tilanteet, joissa tieto ei ole tavoittanut kaikkia.

Pohdittaviin asioihin kuului myös, milloin henkilökohtaisten tietojen jakamisesta voi olla hyötyä työyhteisön kannalta. Minulle tulee mieleen esimerkiksi tilanteet, joissa sairaus tai muu elämäntilanne vaikuttaa myös työntekoon ja työssä jaksamiseen. Näin työyhteisö voisi tukea vaikeassa tilanteessa olevaa kollegaansa.

Oppimistehtävässä kysyttiin myös, mitä vahinkoa voi seurata, jos henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta ei huolehdita. Jos henkilökohtaisten tietojen suojaamisesta ei huolehdita, voivat henkilöiden yksityisasiat levitä ihmisille, joille ne eivät kuulu. Pahimmillaan tietojen leviäminen voi johtaa identiteettivarkauteen.

 

Digitaalinen identiteetti

Googlettamalla nimeni löysin samoja tietoja kuin ajattelinkin: Facebook –profiilini, muutaman lehtiartikkelin ja kuvahausta Facebookin profiilikuvan. Tiedoissa ei ollut mitään esillä, mikä ei saisi näkyä. Toisaalta olen aika tarkka yksityisyysasetuksissa, jotka käyn yleensä läpi aika tarkkaan. Yksityisyysasetuksilla onkin hyvä säädellä, mitä näyttää omista profiileistaan kellekin. Itse ainakin mietin tarkkaan, mitä julkaisen esimerkiksi Facebookissa, koska vaikka ne myöhemmin poistaisi ko. palvelusta, eivät ne loppujen lopuksi internetistä häviä kokonaan.

Digitaalista identiteettiä voi ei-julkisuuden henkilö määritellä hyvin pitkälle itse. Voit itse valita, mitä julkaiset sosiaalisessa mediassa ja mitä et. Itsestään voi luoda vaikka kuvan, joka ei vastaa todellisuutta tai on ns. silotellumpi. Tiedän omasta ystäväpiiristäni ihmisiä, jotka esimerkiksi Facebookissa julkaisevat vain positiivisia asioita. Julkisuuden henkilöillä taas tilanne on vaikeampi, kun heidän digitaaliseen identiteettinsä vaikuttavat myös mm. heistä internetiin kirjoitetut jutut. Toisaalta jos esimerkiksi politiikosta ei löytyisi mitään sosiaalisesta mediasta, minulle tulisi mieleen, että onkohan hän sitten tehnytkään mitään?

 

Työyhteisön sosiaalisen median pelisäännöt

Tutustuin Tampereen kaupungin sosiaalisen median pelisääntöihin (http://www.tampere.fi/material/attachments/t/69i5KPHYy/Konsernimaarays_sosiaalisen_median_kaytto13.pdf). Siinä ohjeistetaan Tampereen kaupungin työntekijöitä sosiaalisen median käyttöön ja sen avulla pyritään välttämään mahdolliset sosiaalisen median käytön riskit.

Päällimmäiseksi mieleen pelisäännöistä jäi hyvä maku kaikessa kirjoituksessa. Sosiaalisessa mediassa edustetaan kuntaa ja ”kaikki mikä päätyy nettiin, myös jää sinne”. Minusta Tampereen kaupungin pelisäännöt somen käyttöön olivat selkeät ja konkreettiset ja niissä oli määritelty, kenelle vastuu somen käytöstä kuuluu.

 

Kävin kommentoimassa Eeva-Kaisan Välivuosi –blogia (http://eevanvalivuosi.blogspot.fi/). Kommentoin kirjoitusta, jossa pohdittiin digitaalista identiteettiä.